Etusivu

Noniin. Saatiin vihdoinkin viime viikonloppuna rykäistyä katkenneesta gixeristä osat uuteen runkoon ja suht hyvälle mallille. Kone istahti oitis paikoilleen ja kaikki tuntui sujuvan vähän turhankin luonnikkaasti. Ainoaksi isoksi ongelmaksi muodostui väärin sijoitettu ohjauslaakerin kartio, joka oletettavasti on tallissa, mutta ei vastaa vaikka kuinka huudeltiin. Nokka jäi siis kasaamatta, mutta kyllä se kartio vielä löytyy ja saadaan pyörä finaaliin.

Vähän jäänyt päivitykset vähemmälle, vaikka tapahtumaa onkin ollut. ensimmäisenä heti tulee mieleen kun mekaanikko kyllästyi pelkkään katseluun ja koitti vähän itsekin ajaa. Lajina kylläkin enduro, mutta kisa ku kisa. Kävin satakunnan enduro cupin ulvilan kisassa koittamassa miten pyörä kulkee. No kyllähän pyörä kulki, mutta kuski oli lukossa, kaksi kaatumista, yksi metsään ajo, kerran päin puuta ja kermana pohjalla. Jäi noissa sähleissä vähän matkaa edellä vetäviin ja katselin, että on kauheen hyväkuntoista soratietä. Siinä sitten hieman hämmästyin ku huomasin, että noin 100 metrin päästä meni atrian rekka ohi. Olin jokseenkin vähän eksynyt ja löytänyt pikatien numero kaksi. eli helsinkiin menevä vähän normaalia isompi traktoripolku.

No ei siinä mitään noloillessa, et missas reitin, mut ku totesin, että varmaan parempi kääntää kelkka takasin päin ja katsella vähän tarkemmin mistä se reitti kääntyy taas pois siittä soratieltä, Yllätys oli suuri ku huomasin, että vähän alle puolet oli seurannut mua ja joka jannu oli vähintäänkin yhtä ihmeissään. oli hämmästys kyllä suuri kun kaikki tajus, et kukaan ei oikeen tiedä mihin pitää mennä. No pari kypärän heilutusta siinä sit tuli ja pyörät  takasinpäin ja joku sieltä sen oikeen polun sit löysi. Jostain syystä en sit ollu enää sen letkan kärjessä. Reitti löytyi takaisin varikolle ja kaikki kunnossa. Mun mielestä oli ihan O ja K lämmittelykierros...

Itse kisa olikin aika tylsä sitten. Osuin taas puuhun seuraavalla kierroksella, mutta edellisestä oppineena oli vauhtia senverran, että se puu kaatu, eli huomattavasti parempi kurvinopeus. Kaatumisia ei sitten tullutkaan lisää ja kisa meni ihan mukavasti. Neljän kierroksen kisa ja mulla on nyt varmaan jonkinnäköinen ennätys kyllä. Kierrosajat ei päätä huimaa, mutta viiminen kierros on nyt kestänyt tollaset 6kk ja laskee vielä. Kerrankos sitä unohtaa purkaa emitterin ja nollata sen. Näissä touhuissa siis kierrosajat lasketaan kuskin mukana olevalla läpyskällä joka leimataan aina jokaisen reitin alussa ja lopussa. Maalissa sitten luetaan tiedot.  Jos pari kisaa vielä koittais ennen ku lähtee SM-tasolle kalistelemaan.

TALVI on muuten kylmä

Toiminta on laajentunut offroadin puolelle, ja se jos mikä käy hyvästä kuntoilusta. Lisäsin muutaman kuvan kurapyörästä galleriaan ja lisää tulee. Tarkoitus on hieman ajaa jääradalla ja enduro tyylistä fiilistelyä oikein kunnon MX rataa unohtamatta.

Mekaanikkomme Jussi Metsänkylä kävi ajamassa kuntoenduro kilpailun ja olin itse huoltopuolella jalkapuolena. Itse kilpailu meni, no Jussi voi ehkä kertoa lisää...

No hyvin se meni, mutta nyt tärkeämpiin aiheisiin.

Polvi alkaa näyttää parantumisen merkkejä ja saikku loppuu 9.1.11 eli 2kk sairaslomaa leikkauksen jälkeen, pitäisi alkaa riittämään.

Suzukin runko on myös saatu vihdoin hankittua, mutta runkoon pitäisi teettää vahvistukset jotta se kestäisi vähän ajoakin, ja paljon muutakin säätöö/hieromista on vaikka millä mitalla.

Kuulin myös huhua että Jarin pyörä olisi näytillä mp messuilla, itse en pääse messuille mutta menkää te. 

 VAUHDIKASTA JOULUA JA NOPEAA UUTTA VUOTTA

Pyörä vieläkin palasina ilman uutta runkoa ja muita osia. Runko olisi kyllä tiedossa, mutta rahoitus uupuu. Pyörässä on paljon muutakin pientä, ja ei aivan niin pientä korjattavaa. Itse olin juuri polvi leikkauksessa ja toipumiseen menee minimissään kuukausi. Tänä aikana ei luonnollisesti korjata pyörää, tai tehdä muutakaan mielekästä. Ensi kausi on toistaiseksi vielä hieman avoin, mutta ajetaan jos vain mahdollista. Missään tapauksessa täysi kausi ei tule onnistumaan, mutta ainakin erinäisiä osakilpailuja tullaan käymään läpi. Myöskin kuvia tullaan lisäämään kuluneelta kaudelta.

Koska Kemoran kisa jätettiin väliin, olivat tavoitteet asetettu korkealle räyskälään. Tämä luonnollisesti kostautui nopeammin, kuin mekaanikot ehtivät kaljaa aukaisemaan. Räyskälä on tunnetusti hieman haastava rata ja niiden parinkierroksen aikana, jotka ehdein ajamaan. Totesin pyörän säätöjen olevan todella huonot tälle radalle. Onneksi tämä ei kuitenkaan vaivannut pitkään, vaan 2,5 kierroksen jälkeen ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa 180asteen oikeassa kurvissa avaus veti pyörän hieman liikaa vasempaan reunaan ja joko rengas kävi soralla, tai radalla oli reunassa roskaa.

Joka tapauksessa tulos oli sama. Noin 100+ km/h vauhdista high-sideri, pyörä pyörimään akselinsa ympäri ja holtittomasti hyppimään nurmikolle. Itse lensin suoraan persauksilleni lyöden kantapäiden suojat lyttyyn. Aikaisempia kaatumisiani muistellen ajattelin, että ”eihän tämä nyt paljoa satu”. Kyllä vaan voi pieni RR-kuski olla väärässä holtittoman ilmalennon ja pyörimisen jälkeen vauhdin pysättyä ja abulanssi reissun jälkeen vahingot selvisivät. Takareisi lähes kokonaan mustana, polvi taittui väärään suuntaan, kantapäät hellänä ja tasaista kipua sopivasti koko kropan kohdalla. Pyörä katkesi kahteen osaan ja oli hetken yleinen nähtävyys varikolla. Kausi loppui tietysti osaltani tähän ja kemora jäi ajamatta. Todella huono päätös kaudelle, mutta näitä sattuu. Ei muuta kuin leuka kiinni rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.